Historia

Ruotsin laivasto oli liikkunut Suomenlahdella joko vaikeissa myrskyolosuhteissa tai selkkauksessa Venäjän laivaston kanssa. Yksi aluksista vaurioitui ja löysi sopivaa puutavaraa ja materiaalia Räfsön saarelta. Kirkkoherra tarjosi majoituksen ja ylläpidon sekä mahdollisuuden kaataa metsää alusten korjaukseen. Korvaukseksi kruunu lahjoitti saaren Kirkkonummen pappilalle 1656-1661 sodan aikana.

Pappila piti itsellään saaren itäisen puoliskon. Länsiosaan perustettiin neljä kalastajatorppaa, jotka maksoivat vuokransa toimittamalla kalaa pappilalle. Kalastuksen lisäksi torpparit hoitivat myös karjaa, saarella oli noin kymmenen lehmää sekä lisäksi kanoja, lampaita ja sikoja talouden tarpeisiin.

Torpparilaki astui voimaan 15. lokakuuta 1918 ja antoi torppareille oikeuden lunastaa torppansa. Näin tapahtui myös Räfsössä, jossa kalastajatorpat muutettiin kalastajatiloiksi. Saaren ympärillä olevat vedet jäivät kuitenkin edelleen pappilan omistukseen.

Vasta parenteesin jälkeen ensimmäiset tontit lohkottiin ja myytiin kesäasukkaille. Yksikään alkuperäisistä torppareista ei palannut saarelle parenteesin jälkeen. 1950–1960‑luvuilla saarelle rakennettiin ensimmäiset kesähuvilat.

Räfsön kirkkomäellä sijaitsee hautausmaa sekä useita pronssikautisia hautoja kallioilla. Lisäksi kristilliseltä ajalta on peräisin kivihauta. Saarelta löytyy myös niin sanottuja ”ryssäuuneja”, jotka saattavat olla jopa englantilaista alkuperää. Sekä Englannin että Venäjän laivasto liikkuivat Suomenlahden vesillä, ja molemmat saattoivat tarvita täydennysmuonaa aluksilleen.

Seurakunta rakensi vuosina 1956-1960 ensimmäisen rakennuksensa, jossa oli keittiö ja ruokailutilat. Majoitus järjestettiin teltoissa läheisellä, vuodelta 1710 peräisin olevasta ruttohautausmaalla, Vuonna 1972 rakennettiin sauna läheiselle hiekkarannalle. Päärakennus pystytettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1973-1974. Päärakennus oli alkuaan ravintolaksi suunniteltu hirsitalo mutta tämän rahoitus raukesi ja puolivalmis rakennus oli pakko myydä. Joku kiinnitti huomioon asiaan ja ehdotti, että seurakunta ostaisi valmiin rakennuksen ja se kuljetettaisiin saareen. Kirkkovaltuusto päätti asiasta ja osti talon, 29.6.1975 piispa Nikolainen vihki Räfsön leirikeskuksen päärakennuksen.

Leirikeskuksen nykyinen sauna rakennettiin 1979-1980. Leiritoiminta laajeni ja tilat puolestaan kävivät yhä pienemmäksi. Silloin päätettiin rakentaa vaatimattomampi leirikeskus saaren itäpuolelle. Leirikeskukseen tulivat kaksi rakennusta: iso rakennus missä oli keittiö ja ruokasali sekä pieni rakennus, jossa oli tyttöjen ja poikien vessat. Suuret armeijateltat toimivat nukkumatiloina. Keskus valmistui vuonna 1983 ja sai nimekseen Leirikylä

Henkilökunta lisääntyi leiritoiminnan laajenemisen myötä ja vuonna 1984 rakennettiin henkilökunnalle luhtitalo. Se rakennettiin käsityönä omasta metsästä kaadetusta puutavarasta. Vanhasta saunasta vuodelta 1972 tuli saaren isännän mökki.

Seurakunta osti oman rantapalstan vuonna 1989, jolloin koko metsä piti kaataa, jotta pääsi rantaan. Myös tämän metsän puut ovat käytetty Räfsön saarella. Ainoastaan yksi tie ja pieni pysäköintialue rakennettiin omiin kuljetus tarpeisiin. Tontti sai epävirallisesti nimekseen Motaleffin ranta.

Vuonna 1991 seurakunta osti oman veneen, joka näytti lähinnä lautalta tai proomulta. Lautta ristittiin M/S Christineksi, lautta liikennöi vuoteen 2017 asti.

Talvella 1992-1993 teltat purettiin ja alettiin rakentaa mökkejä sekä suuri huoltorakennus, jossa olivat ensimmäiset sisävessat. Viimeiset mökit valmistuivat 1993-1994.

Kesällä 1995 alettiin rakentaa kotakirkkoa, ja syksyllä 3.9.1996 kota vihittiin Pyhä Nikolauksen kirkoksi.

Vuonna 2002 Räfsön saari sai toisen ympäri vuoden asutun omakotitalonsa, kun seurakunnan puolella rakennettiin uusi koti saaren isännälle.

Vuonna 2008 Räfsön saaressa toteutettiin erityisen monta rakennushanketta. Silloin valmistui uusi majoitusrakennus päärakennuksen viereen ja sauna pintaremontoitiin, samoin vanha päärakennus.